Asusteshoppailua

Hyvät lukijat, pahoittelemme matelevaa päivitystahtia. Ongelma hääblogin pitämisessä on se, että emme oikeastaan haluaisi paljastaa liikaa häiden suunniteltuja linjoja. Tiedämme, että blogia tarkkailee puolet kutsuvieraslistaa ja haluamme mieluummin yllättää valinnoillamme. Voi siis olla, että pääasiallinen sisältö keskittyy häiden jälkeiseen aikaan, kun julkaisemme kuvia puvuista, kattauksista, kukkavalinnoista, asusteista, juhlapaikasta ym. Ja mahdollisesti niitä virallisia hääkuvia... :)

Teimme 5 päivän tehoiskun Helsinkiin hääshoppailumielessä. Joensuu ei ole tarjonnaltaan mitenkään monipuolinen ajatellen vaikkapa hääasusteita tai askarteluliikkeitä. Ajattelemme häitä once in a lifetime-tapahtumana, juhlista juhlavimpana, ja haluamme panostaa varta vasten hankittuihin tunnelmaa luoviin yksityiskohtiin. Voin kertoa, ettei aivan helppoa ole ollut. Kun saamme mieleemme jonkun täydellisen vision, vaikkapa kengistä, ei nii

den löytäminen olekaan helppoa... tai budjettiystävällistä. Saimme kuitenkin helpotukseksi yliviivata tärkeitä hankintoja asustelistaltamme:

Sulhanen
smokki
kengät
rusetti/solmio
smokkipaita
alusvaatteet
korttikotelo
kalvosinnapit

Morsian
häämekko (aiemmin hankittu)
kengät
korut: rannekoru, kaulakoru, korvakorut
alusvaatteet
sukkanauha
laukku
pitsipäivänvarjo (jes, jotain lainattua! Kauniin varjon lainaa sulhasen sisko.)

Helsingissä meitä piristi myös huippu bestman, joka ei ole kieltäytynyt tai edes mutissut mistään tehtävästä/ideasta, jonka olemme heittäneet ja muutenkin ollut kaikin puolin ihana. Jaakko sanookin aina, ettemme vain saa huolehtia yhtään mistään, voitte luottaa minuun (häneen). Hankkikaa sulhot kunnon bestman(it) itsellenne!

Lisäksi vietimme tunteja askartelutaivaassa Sinellissä, josta veimme mukanamme kasan vähän laadukkaampia kartonkeja kutsuaskartelua odottamaan. Kortit pilkoimme valmiiksi pohjiksi. Nyt morsmaikkua odottaa tarkka sommittelu ja suunnittelu kutsutekstin osalta. Onkin ehkä yksi kivoimmista toimeksiannoista tämä oman hääkutsun design.

Shoppailulistan tarkastusta ylihinnoiteltujen suklaakonvehtien äärellä Fazerin kahvilassa

Hääpuvun sovitus

Morsian taas pääsi lempiaiheensa äärelle. Teimme sulhon kanssa helmikuussa kaasoni kotikaupungissa, Lahdessa, morsiuspukujen sovituskierroksen ja yllätyksekseni oma täydellinen puku löytyi samalta reissulta. Puku on nyt onnellisesti tilattu ja matkalla Lontoosta kotimaahan. Kävimme järjestelmällisesti kaikki kaupungin liikkeet läpi ja viimeisen putiikin lähes viimeinen mekko teki sen "aah, tämä se on" -reaktion.

Alla muutamia otoksia hääliikkeiden pukutarjonnasta, siis ne jotka läpäisivät (kuitenkin aika löyhät) sovituskriteerit (hihaton, 36, valkoinen/ivory, levenevä helma). Ensimmäisen liikkeen täti sanoi, ettei minulle mikään kelpaa :P En kyllä itse myönnä olevani mikään bridezilla. Ja makuni on sentään aika klassisromanttinen. Hmph.

Ensimmäiset häämekot tuntuivat jännältä päällä. Kumpikin osoittautui melko laimeiksi.

Ehkä oli kaupan lattian pölyttäminen mielessä, kun puin tuon ruusutyllihärvelin päälleni?
(Huomaa käsien viettelevä asettelu)

Tälläkin helmalla voisi huitaista hidastelijat morsmaikun tieltä.
Selästä useimmat mekot näyttivät kauniilta, nyörit, napit ja laskokset tekevät linjasta sievän.

Ekasta tulee mieleen joku Xena, syynä tuo tissikorsetti (ja taisteluvalmiit kätöseni).
Ja viimeisenä perussievä mukavan helmaisa morsiusmekko. Ei kuitenkaan minun the pukuni :)

Sovitus itsessään oli aikaavievää, mutta palkitsevaa, kun jaksoi kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Myyjän oli pakko tietenkin auttaa sukeltamaan mekkoon sisälle, mikä teki sovituksesta vähemmän privaattia. Ja miten suuria eroja myyjissä onkaan noissa Lahden pukuliikkeissä! Toisia ei voinnut vähempää kiinnostaa morsiamen ensimmäiset pukusovitukset (ehkä nuori ikä vaikutti suhtautumiseen?) ja toiset höpisivät omia perhehuoliaan asiakkaalle. Viimeinen liike sen sijaan pieksi kaikki pukuvalikoimassaan ja palvelussa. Siksi oli ihana sovitella rauhassa, eikä tuntunut siltä, että myyjä haluaa savustaa minut pihalle :) Hän osasi myös kertoa mitä tyyliä mikäkin mekko edustaa ja että esim. kuinka eräskin vartalonmyötäinen 1800-luvun tyylinen pitsipuku sopii ennemminkin pienille hääkutsuille. Kannatti käydä, löysin oman unelmamekkoni!

Morsiankysely

morsiamen nimi: Katja
ikä: 23
hiustenväri: tumma
silmienväri: ruskea
häihin on: 5kk

Kaikkia aina kiinnostaa kovasti SE morsiuspuku. Millaisen sinä haluat?
- Haluan ripauksen romantiikkaa, pikkuisen prinsessaa ja muhkean helman.

Joko olet löytänyt unelmiesi puvun? Mistä?
- Kyllä. Siinä yhdistyy näyttävyys ja yksinkertaisuus romantiikalla ja helmoilla :) Lahdesta löysin.

Millaiset asusteet tulee pukusi rinnalle?
- Kenkien tärkein ominaisuus on, että voin kävellä niillä kunnolla. Ne peittyy kuitenkin helman alle.
Koruista en oikein tiedä... puku kyllä mahdollista kaikenlaiset härdellit, mutta haluan pitää kokonaisuuden herkkänä. Pienet korvikset. Hiuksiin tulee jotakin sievää.

Millaisen puvun haluaisit kaasolle/kaasoillesi?
- He saavat itse päättää, joskin toki olen esittänyt väritoiveeni, etteivät he olisi aivan eri maailmoista :) Luulen, että kummatkin pukevat mekon, eikä mitään jakkuja.

Entä hääkimppu?
- Minulla on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen enemmän romanttinen ja toinen vähän eksoottisempi. Riippuu vähän muusta koristelusta... mutta ei ainakaan perinteisiä punaisia/keltaisia ruusuja.

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain sinistä, jotain lainattua?
- Kääk!
Vanhaa: öö... pitänee hankkia.
Uutta: Kaikki tähän mennessä :D
Sinistä: Öh, kelpaako violetti?
Lainattua: Ei sitäkään. Luotan siihen, että sukkikset repeävät hääaamuna ja lainaan kaasolta.

Millainen on vihkisormuksesi?
- Ihana :) valkokultaa ja timantti...

Entä kihlasormus?
- Valkokultaa sekin, kolme pientä timanttia tähdenmallisilla timanttileikkauksilla ympäröitynä.

Milllainen on unelmiesi hääkampaus?
- Yksi vaikeimmista pohdittavista... Todennäköisesti jotain pehmeää kiharaa, osittain kiinni ja osittain auki. Pieni koriste, ehkä kukka. Poissuljettu on tiukat nutturat!

Entä häämeikki?
- Raikasta, mutta näyttävää. Pääpaino hehkuvassa ihossa ja silmissä.

Luuletko itkeväsi, meneekö häät hymyilyksi tai kenties vakavalla naamalla?
- Vihkitilaisuus on yksi tärkein kokemus elämässä, kyllä sen ripsarin on oltava vedenkestävää. Hääjuhlassa taas iloitaan.

Unelmiesi polttarit?
- Ovat kaasojeni järkkäämät. En halua liikaa kontrolloida niitä, muuten niistä menee idea. Ehkä 50 kaverin sijaan haluaisin intensiivisemmät polttarit.

Otatko sulhasen sukunimen vai pidätkö omasi? Miksi?
- Otan tottakai sulhasen. Silloin ollaan yhtä perhettä ja yhtä lihaa, ei mitään omia sukunimiä. En ymmärrä aina ihmisten tahtoa pitää oma sukunimeä, ihan kuin ei olisikaan valmis liittymään toiseen, vaan haluaisi pitää oman identiteetin jotenkin sukunimen avulla. Silloin ollaan aviopari.

kuvat kaivoin googlesta

Kihlajaiset kuvina

Ihanat tulppaanit sattuivat sesonkiin

 

Pommacit vaihtuivat viime hetkellä Muumilimppariksi... Koska pinkki väri kävi teemaan :P

Mangokakku

Valkosuklaasuudelma (Houkutus)

Lohivoileipäkakku

Lämmin kiitos kaikille!

Kihlajaiset

Pidämme pienet juhlalliset kihlajaiskahvit perheiden, isovanhempien ja (paikalle pääsevien) kaasojen/bestamanejen kesken ensi sunnuntaina, noin 2,5 viikkoa kihlauksesta. Vieraita tulee yhteensä 18 aikuista ja 1 lapsi. 


Tarjoiluiksi olemme miettineet:

• lohivoileipäkakku (sulhasen äiti tekee)
•  kakku (esim. Houkutuksen mokkahovi)
•  mangokakku 
•  sydänkarkkeja ja pientä kahvileipää
•  alkumaljaksi Pommacia 
•  kahvia, teetä ja limonadeja

Lisäksi hankittavaksi jää pienet koristelut, kuten kukka ja servetit. Joko viittaisimme koriste-elementeillä tulevien häiden väriteemaan? Ehkä ei kuitenkaan... 


Morsiamen täytyy luonnollisesti metsästää tilaisuuteen uusi mekko. Haaveissa on jokin värillinen olkaimeton coctailmalli/pikkumekko, kenties violetti, fuksia tai turkoosinvärinen luomus. Luultavasti napsimme jonkinlaiset kihlajaiskuvat muistoksi itsellemme ja perheille. Kihlajaiset ovat tilaisuus, jossa perheemme kohtaavat kokonaisina ensimmäistä kertaa ja viimein saavat tutustua toisiinsa paremmin. 


Katja

Tuletko vaimokseni?

"Miehet rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta." Joni sanoi Raamattu polvellaan ja Raamatun sivun päällä kaksi puista sormusta.

Uudenvuoden Living room -tapahtuman jälkeen ajoimme kotiin -tai minä ajoin, koska Jonin vatsaa alkoi kivistää kovasti. Jätin hänet oven eteen ja vein auton parkkiin tien viereen. Ajatuksenamme oli pelailla yöllä kavereiden kesken lautapelejä, mutta kun astuin sisään, edessäni oli valtava kynttilämeri ja poikaystäväni polvillaan olohuoneen matolla.

"Etkö sä olekaan vessassa?" kysyin hämilläni vaikka siinähän hän odotti minua, ilmiselvästi ei vessassa (heti alkuun romanttisia vessajuttuja..). Joni pyysi minua luokseen ja riisuin ulkovaatteet. Pöydät oli koristeltu ruusujen terälehdillä. Hän luki jakeen Raamatusta ja kysyi haluanko ottaa vastaan hänen rakkautensa ja tulla hänen vaimokseen. Halusin. Hän pujotti puusormuksen nimettömääni ja minä pujotin toisen hänen sormeensa. Itkimme tovin ilosta ja onnesta, ja pian soitimme juonessa olleet ystävät paikalle kippistelemään. Ei siis rakkallaani mitään kipuja ollut tai peli-iltoja mielessä, vaan minun kosiminen tuona yönä 1.1.2011. Tyypit (Jonin bestmanit ja ystävä) olivat suunnitelleet ja feikanneet koko illan tätä varten, eikä minulla ollut hajuakaan koko juonesta! Olimme toki aiemmin puhuneet naimisiinmenosta ja kosimisesta, mutta päivämäärä tuli täytenä yllätyksenä.

Ensitapaaminen ja seurustelu lyhyesti

Tapasimme heinäkuussa 2010 teebussi-nimisen evankeliointiliikkeen temmellyksessä. Teetupabussi on kesäöisin kaikille eksyneille, teetä, lämpöä ja juttuseuraa kaipaaville... noh, bussi. Samana iltana nuortenillassa Joni oli nähnyt minut, tai oikeastaan vain selkäni penkissä istumassa ja kysynyt Jumalalta olenko hänen tuleva vaimonsa. Teebussilla pyöriessä (olin liikkeellä kahden seurakuntanystäväni kanssa) Joni tuli juttelemaan ja minähän en mitään huomionosoituksia tajunnut. Puupää mikä puupää :)

Myöhemmin tutustuimme höpisemällä Facebookissa (yllättäen) ja yhteisen ystävämme kautta. Koemme, että seurustelumme alkoi lähes hetimiten tutustumisesta. Tai sitä kohti ainakin mentiin kovaa vauhtia. Eli elokuussa 2010 alkoi seurustelu ja tammikuussa 2011 lupauduimme toisillemme. Tästä alkaa (on jo kyllä alkanut) ihana ja jokseenkin hieman kiireinen häiden suunnittelu, sillä kummatkin haluamme kesähäät, eikä todellakaan jakseta odottaa ensi vuoden kesään. Tervetuloa seuraamaan häiden etenemistä, budjetointia ja armotonta pukujen, koristeiden ja paikkojen metsästystä blogimme parissa!

Katja